Kesän 2008 reilireissun jälkeen maali oli seuraavan kesän kaukomatkassa, mutta yllättäen Tomi soitti minulle eräänä syysiltana ja kysyi että mihin lähdetään, RyanAirilla on parillakympillä lennot. Hetken puljaamisen jälkeen päädyimme Riikaan, Latviaan.
Aikaa varattiin viikko ja mukaan oli alunperin lähdössä kahdeksan ihmisen kööri, joka valuuttatilanteiden ja opiskeluvelvoitteiden vuoksi supistui viiden fennon tiukkaan iskuryhmään. Pääsimme hämmentävän hyviin levytysolosuhteisiin ottaen huomioon, että olimme talvella kylmässä ex-itäblokkilaisessa. Viikostakin saa paljon irti, kun ei hiihdä matkamittaria vilkuillen.
Hieman huvittuneena itsekin huomaan nyt jälkeenpäin, miten paljon Madventuresin Kansainvälisen seikkailijan oppaan ilmestyminen joulun tienuussa vaikutti kirjoitustyyliini. Noh, sattuuhan näitä!
10.1.2008 Torstai Lumisadetta klo 12.19 Oulu
Rakas päiväkirja. Tuntuu kuin elämä kiertäisi tuttua kehää. Ennen edellistä matkaa, Itä-Euroopan kiertuetta, kaiken säätämisen laannuttua ja asioiden solahdettua sujuvuuden kumisukkaan, mniua kohtasi ankara ja julma nuhakuume. Ja nyt, kun peruutusten jälkeen ryhmän lopullinen koko on varmistunut ja hostellivaraus selvä, on oloni varsin kehno. En ole koko syksynä ollut kipeänä, ja tietenkin räkätauti iskee päälle nyt. Noh, tämä on silti parempi kuin lähtöpäivänä sairastuminen.
Olen hoitanut tautia luonnonmukaisin menetelmin: levolla (14 tunnin (!) yöunet ja lintsaus koulusta), vitamiinein (mandariinia niin että perse raikaa) ja luonnon omin oksidantein (vihreää teetä mukitolkulla). Tietenkin plan b on suunniteltu huolella: 800-toksinen Burana saattelee minut euforiseen ja hikiseen ibuprofeiinitaivaaseen, mikäli hippikonstit eivät tuo kaivattua parannusta.
Tomi kiroili eilen useita minuutteja putkeen – vuoden passi ei olekaan enää vuoden passi vaan ”määräaikainen passi” ja kustantaa 80 egeä 40 egen sijaan. Joululomalla, itse asiassa tapaninpäivänä, mies kertoi passinsa olevan kateissa ja kehotin asian ajallaan hoitamaan (saaden luonnollisesti takaisin vittuilua). Noh, kun hostellin petille saa mr. Hongell ruotonsa suoraan niin eipä tuo enää syö. Minulla alkaisi pakkausarpeetti olla hiljalleen ajankohtainen.
Klo 15 jotain
Istun paskalla, eikä mieli ole kirkas lähdön tuomasta riemusta. Pienikin flunssanpoikanen voi näköjään vaikuttaa mentaalipuoleen lannistavasti. En ole vielä saanut pakatuksi, olo on samea. Kesätyöhakemuksessani Kalevaan olin rehellinen, saatan lähteä kesällä matkalle. Riikka lähti hakemaan kiinalaista, itselle riitti vaginan muotoinen kebappitsa. Nenäni auetkoon curry- ja valkosipulipitoisella hernekeitolla. Ja ei kun lisää teetä.
11.1.2008 Perjantai Klo 16.27 Oulu
Unirytmi on se elämän komppi, johon meikäläisen kapulat eivät paukahtele koskaan oikeaan tahtiin. 14 tuntia edellisenä yönä -> viime yönä klo 3 turhautuminen pyörimiseen -> pommitus kasiin -> kouluun -> kopio passista -> luokkaan jumittamaan -> kotiin nukkumaan -> ylös klo 16 -> ihan tillin tallin. Nyt pitäisi hoitaa pakkaushommat ennen duuniyötä. Onneksi kamaa on vähän. Nyt on polla niin täysin sekaisin ettei Runebergin hommat onnaa.
Klo 18:20
Kamat muutamaa pikkusäätöä (kameran akkulaturi, hygisäkki jne.) lukuunottamatta valmiina. Olo kofeiinin ja vähän unen yhteisvaikutuksesta rauhaton, alavireinen, skitso ja stressaantunut. On ikävä ennen kuin on ehtinyt edes lähteä ja kesän järjestelyt stressaavat jo nyt. Onneksi huomenna alkaa stressitön viikon jakso – pelastus, mielenkuositus, solupuhdistus – rauha.
12.1.2008 klo 12:22 Junamatka Tampereelle, Ylivieska
Otin napit korvista ja huomaan olevani hämmentävän skarppina – tai sitten en. Väsyttää niin ruokottomasti. Nälkä on kova, pitänee mennä känkylle jahka määräasema saavuttuu. Pää on aina täynnä ajatuksia kunnes tarttuu kynään.
Klo 15.13 Seinäjoki ohitettu
Miten sitä jaksoi kesällä reilata? Saati kulkea Sodankylään bussikyydillä (jälkimmäiseen on helppo vastata: ei jaksanutkaan). Tämä timppa hajoaa 4,5 tunnin junamatkaan. Osa hajoilusta johtuu massiivisesta nälästä ja väsymyksestä, jotka tuottavat yhdessä äärijyreää pääkipua. Takana istuvalla seinäjokelaisteinillä on iso nenä enkä usko hänen hydraulisoineen vieressään istuvaa tyttöä. Tomi antoi lievää ennakkovaroitusta tulevasta: Ilkan oli pitänyt säätää nopeampi kyyti, mikä ei ollut ehkä kaikkein paras vaihtoehto ottaen huomioon sen seikan, että Tomi ja Ilkka myöhästyivät junasta ja tulevat Tampereelle myöhemmin. Myös Jesse soitti:
- Eikö sun pitänyt olla kakkosvaunussa.
- Juu.
- Ei sua näy.
- Me ollaan eri junissa.
- Mitenhän...
- Onko se sun juna Pendolino?
- Ei.
- Tämä on. Se voi vaikuttaa asiaan.
Jooh, paskaako tässä rutisemaan. Puolen tunnin päästä kepumättölievitys ja juotavaa. Sää on paska, toivottavasti Riiassa on paree.
Klo 16.23 Pizzeria La Gare, Tampere
Paluu perusasioiden äärelle! Tämä sama asematunnelin kohtuisa pikaruokataivas kuositti meidät vuonna 2005 ravintolavaunupöhnästä. Olli ja Jesse seurueesta paikalla – vielä vähän hiljaista mutta kyllä se jää vielä murtuu, rytisten.
Klo 20.24 Tampereen lentokenttä
- Miten tuo kännykkä, onhan sekin neste mutta kiinteässä muodossa?
Turvatarkastus oli paljon edellistä kertaa tarkempi – tällä kertaa en olisi päässyt koneeseen zippobensapullo ja puukko reppuun unohtuneena. Fiilis on väsynyt, hyvä mutta ei erityisen innostunut – johtunee vireystasosta. Sää on onneton edelleen. Annella otettiin pari olutta ja hengailtiin, Harri nakkasi minut ja Ollin kentälle. Jesse sääti kyydin Jyväskylän jaostolle. Ei kuumota lento yhtään, mikä on outoa. Kohta koneeseen, rok.
Klo 21 jotain Ilmassa
Turbulenssia, pitää istua persiillään. Himottaisi ruoka, käteistä ei ole, pääkivussa löytyy. Jotain koko possen väsymystasosta kertoo se, että jokaisessa lentoemännän lauseessa tuntuu olevan sana 'seksi' - ”any drinks, any sex?”. Perillä on pakko saada mättöä ja viinaa ja unta ja jumitusta tai muuten räjähtää pää!
13.1.2008 Lauantai klo 0.20 jotain Hostelli, Riika, Latvia
Homman nimi on hostellikuositusjumitus. Tie hostellille taittui helposti, jopa siinä määrin iisisti että Ollilla oli siskolta saatu tasaraha bussia varten (mummo kuumotti kun naurettiin kadunnimelle).
- Huomenna Jim&Jilliin. Tomi, levitä kolmihaarainen...koska ammut sen raketin?
- PROOT!
- Siinä sulle raketti.
Tomilla oli jo mennä hermot kadun tissibaaririivaajiin, mutta vaikkapa Romaniaan verrattuna hihastanykijöitä on vähän – taksiasemallakin äijät jurottivat autoissaan kaupittelun sijaan. Hämmentävä oli fiilis, kun koneesta ulostauduttaessa olikin kylmempi kuin Suomessa. Mäkkärissä ruokailusta (perusselitykset: sokerivajarit ja läheinen sijainti) huolimatta fiilis on internationaalinen – kumotaan kurkkuun Aldarista ja oven takana venäläismiehet lipittävät slivovitsia ankarasti molottaen, mandariininhajun blokkaa ovi. Nyt olutta naamaan (Briekká!) ja joskus nukkumaan.
Klo 14 jotain
Darraherätys! Väsymys ja muutama olut pistivät loppuillan fiilikset melko sekaviksi ja nyt olo on hiukan nuopea. Suihkussa oli vallan lämmintä vettä ja ulkona komein takapiha koskaan. Ilma on hieno, pitänee lähteä syömään jonnekin.
Klo 17 jotain
Vedettiin Four Roomsista kohtuu hintavat eikä mitenkään spesiaalit mätöt – huomenna pitää hakea ruokapaikka kauempaa. Miljöö on ihan originellia, siitä syväanalyysia myöhemmin. Nyt Rimistä haettua kaljaa, viinaa ja mättöä naamaan. Tämä ilta vielä kuositetaan.
14.1.2008 klo 00.39 Hostelli
Näköjään olen sittenkin tuubassa, vaikka ei siltä tunnu. Eli analyysia illasta myöhemmin. Lisää olutta!
Klo 11 jotain Hostelli
Herättiin tänään hieman aiemmin – Olli nykäisi meikäläisen aamupalalle, mikä oli hyvä setti. Ei tarvitse nollat taulussa lähteä paahtamaan ensimmäiseen ylihintaiseen mättömestaan. Eilinen meni täysin totaalisesti jumitellessa. Tavattiin 12 hengen suomalaisposse, jotka kävivät istumassa hikisessä
(kessutauko)
huoneustossamme tovin. Yksi sankareista oli saanut pullosta päähänsä ja toinen muuten vain turpaansa – outoa että ilman syytä käynnistyy myllytys. Itsellä ei ole kadulla hipsiessä juuri ollut kuumotuksia. Käytiin veistämässä Mäkkäristä yömätöt ja mentiin nukkumaan 3-4 aikaan.
Ei tästä ole vielä suuria kiksejä saanut – Euroopassa reissailu ei enää päräytä kuin ennen. Meininki on hämyllä tavalla puolituttu, huomaa kyllä olevansa kaukana kotoa, mutta lukuisat suomalaisyritykset ja vaikkapa aamupalalla leivän päälle sivelty Keiju-margariini tuovat perverssin kotoista fiilistä. Eksotiikka on siis minimissä, mutta rentoa menoa ja iisisti ottamista on riittänyt, mikä on pääasia. Ja kun mielessä välkkyy jo kesän Laosin kiertely ja muut loistokuviot, ei tätä pidä ottaa liian vakavasti. Kaikkinensa olo on hyvin paranoidi, tarkentumaton ja välitilainen – kuin roikkuisi jossain persoonattomassa paikassa ajasta ja historiasta sivussa.
Klo 21 jotain Hostelli (ylläri)
Jumi jumi jumi. 12 hengen suomalaisposse jätti meille järjettömän määrän viinaa ja olutta, mutta itsellä on lievästi sumea olo eikä nabboilu nappaa. Mentiin aamulla mätön jälkeen kaupungille kiertelemään. Kun vanhan kaupungin turistikeskittymän jätti taakseen, näki vähän syvemmälle latvialaiseen maisemaan. Keskusta oli itäblokille tyypillisen rähjäinen, mutta hyvin kiehtova. Löydettiin kansanruokala ja lievästä kielimuurista huolimatta eteemme tuotiin kohtuuhintaiset ja erittäin jyreät pannukakkumätöt (itse piti vielä mättää sienimunakas). Hengattiin hetki puistossa ja painuttiin hostellille. Kaikilla oli niin täysi ja raukea olo, että tuli vedetyksi kahden tunnin päikkärit. Veistettiin Rimistä ruoat ja nyt jauhetaan paskaa ja lyödään korttia oluen siivittämänä. Illalla olisi mahdollisesti tarkoitus mennä bilisbaariin päivystämään.
Vieläkin kyrsii kun hostellilla ei ole muuta backpacker-jengiä vaan pelkästään vanhoja äijiä. Ei ole tullut paljon kontakteja luotua, mitä nyt sisäänheittäjä olisi tarjonnut minulle ja Ollille ilmaiset oluet rynnäsbaarissa. Kieltäydyimme kohteliaasti ja nyt sitten jumitellaan.
15.1.2008 Tiistai klo 02 jotain Hostelli
Bom! Nyt kun on ehditty asettautua taloksi ja sielu on taapertanut völjyyn, on olo ja mieli noussut tasaista tahtia. Käväistiin hakkaamassa bilistä läheisessä kantamestassa, jossa aluksi hieman pinseä tunnelma keveni pallojen kolistelun ja tuoppien kilistelyn myötä. Turnauksessa Tomi hävisi karvaasti, minä ja Olli otimme ultimaattisen loppuottelun, jossa hävisin tasaväkisen kamppailun jälkeen selvästi. Ja täällä biljardisalit ovat lamppujen alle kerääntyvine savupilvineen tunnelmansa puolesta aivan eri levelillä kuin kotimaan terveysskitson steriilit nykypubit. Hyödynsimme Ollin kanssa vapautta tehokkaasti.
Matkalla riivaajia piisasi reippaanoloisesti: ”Tummaa pillua”, ”Good bye bumbersticker lovers” (hirveä pornokone tylytti), ”Fuck you, I know you can speak english”, mutta niistä pääsi eroon puhumalla silkkaa suomea. Ilkka kuorsaa jo, Jesse hinkkaa kainaloa, Tomi pyysi muistuttamaan huomisesta pornolehdenostoarpeetista ja Olli on jo liian levy nauttiakseen kanssani sauhukkeen alakerrassa. Josko sitä itse vielä repeäisi. Hyvä päivä, kaikin puolin – possen kemiat osuvat yhteen ja hyvä läymä lentää tauotta.
Klo 11 jotain
Aamun jumi kullan kallis. Joku perkeleen kekkeruusi oli lipastanut meikäläisen suihkushampoot pesuhuoneesta (hajotettuaan sen ensin eilen perusteellisesti), mutta nyt olen hyvin puhdas. Höylä on unohtunut kotio ja parin päivän kuluttua näytän tikkakoskelaiselta sähköalan opiskelijalta. Aamupala oli prikulleen sama kuin eilen, eli varsin kelpoa settiä. Kohta olisi tarkoituksena rynnistää miehitysmuseoon.
Klo 14 jotakin
Säästettiin – ei menty dineriin vaan veistettiin Rimistä itsenäiset mäsäytykset. Itselläni tosin olisi auttanut Latvian sanakirja, sillä vakuumipakatut puoliraa'at kaalikääryleet näyttävät hämmentävästi ihanilta panetuskaakuilta. Olen silti vahvasti sitä mieltä, että mättöni voitti Ollin taikinapitsan 100-0. Miehitysmuseo oli järisyttävän informatiivinen, mutta aavistuksen kuivahko – esimerkiksi Budapestin House of Terrorille laitos hävisi selvästi. Jotain oppia ajukoppaan silti takertui, mm. vähemmän mairittelevaa stooria länsinaapuristamme, tuosta kansakuntien siveyden sipulista: 2. maailmansodan jälkeen Ruotsi luovutti 109 latvialaista sotilaskarkuria Neuvostoliittoon.
Jessen kanssa käytiin kuvailemassa Väinäjoen rannalla, mutta suoraan Kolymasta puhaltanut tuuli hääti meidät hostellille. Nyt pitäisi päättää mitä illan päälle duunataan, mutta sillä ei onneksi ole kiire.
Eräänä kaneettin vielä mainitsen, journalistisena havaintona ilmoitan jotta leegot pysyvät kiinni ikenissä vielä kotopuolessakin: täällä naiset ovat hyvin kauniita. Tämä on totuus, kuten alapediltä todettiin:
- Olisi hirveän mukava jos tuolta ovesta tulis latvialainen neito ja ottais suihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti