Taas istutaan ja odotetaan, nyt junan lähtemistä Egeriin. Junassa riittää polotusta ja lämpöä, mutta penkit ovat hyvät eikä paikanvarausta tarvittu. Asemalla huvitti sinnikkään oloinen jalkapuoli pulu. Kuselle pitäisi päästä vaan ei kehtaa laiturille lorotella. Kämpille ilmestyi aamulla jälleen suomalaisia, olivat tulleet Ateenasta ja lentävät huomenna Suomeen. Maha vähän reistaa vaan onko se nyt ihme, pitäisi laittaa vähän kuitua perseeseen burgerien sijaan. Ei ole mitäään hajua kauanko tämä matka kestää, mutta koska junia menee Egeriin kahden tunnin välein, voisi kuvitella ettei kyse ole kovin pitkästä matkasta.
2.8.2007 Torstai 12:00 Kämppä, Eger
On iskenyt totaalinen matkaväsymys – se hetki kun ei jaksaisi tehdä mitään, nähdä mitään eikä jaksaisi hetkeäkään matkata muualle kuin kotiin. Kyse on normaalista ilmiöstä, joka tulee jokaisella matkalla tutuksi, mutta asian tiedostaminen ei sinänsä tee siitä helpompaa. Sama olotila näyttää vaivaavan koko seuruetta.
Sinänsä kaikki on hyvällä mallilla. Pääsimme Brasovin lailla edulliseen mummomajoitukseen, kaupunki on pieni ja kaunis eikä muutenkaan mikään ole sen erityisemmin vialla. Eilinen meni tosin kokonaisuudessaan nukkuessa (Budapestin jatkuva päristely vei voimat), mitä nyt käväisimme keskustassa hakemassa rahaa ja lähiravintolassa syömässä (allekirjoittanut alkaa väsyä paikalliseen tapaan friteerata kaikki). Televisionkatselustakaan ei tule mitään kun unkarilaiset dubbaavat kaiken. Noh, ei auta muu kuin piristyä, suihkutella paskat pois huokosista ja lähteä kaupungille.
22:35 Kämppä, Eger
Humalatila on lievä mutta silti jokseenkin huomattava. Ilta meni kunnolla pitkän kaavan mukaan ja rahaakin paloi siihin malliin. Oluet maistuivat, ruoka oli kerrankin hyvää ja maistelimme drinkkejä. Päivä tätä ennen kului kaupungilla kierrellen, mitään ei oikein osteltu mutta aika kului mukavasti kahviloissa olutta siemaillen. Tärkeintä on se, että matkaväsymys saatiin taitetuksi ja homma maistuu edelleen. Aamulla tulee kaasumies seitsemäksi, mikä on lievästi berberistä. Mikäpä tässä, väsy painaa mutta mieli on kirkkaahko!
23:12 Sama
Uni meidät pian saavuttanee: englanninkieliset kirjat ovat kielitaidon kehittämisessä hyviä mutta pöhnäiseksi iltalukemiseksi niistä ei ole. Ei jaksa keskittyä kääntämiseen ja juonen seuraamiseen. Riikka kirjoittelee kortteja, Ritu naureskelee matkaoppaan kansikuvatytön pajatsolle. Uskomaton uupumus muutamasta alkoholiannoksesta!
Kaupunki on hyvin kaunis, mutta ylihuomenna vaihtuu taas maisema. Puolan jälkeen etsinemme mukavan pikkukaupungin Tsekistä ja Prahaan varataan nelisen yötä. Aamulla pitää nukkua pitkään, sillä ensimmäinen hereillä joutuu kauppaan.
3.8.2007 16:45 Kämppä, Eger
Niisk. Vähän meinaa allergia painaa, ei mitään tietoa mistä johtuu. Ollaan lojuttu päivä maauimalassa, hinta ei ollut opiskelijalle paha (900 ft / 3,6 e). Mesta oli kylläkin täyteen ahdettu (etenkin lapsia), parempaan altaaseen vaadittiin lisälippu ja isossa altaassa oli uimalakkipakko (!), mutta onpa noita paljon huonompiakin tapoja viettää päivä kuin lojua auringossa, pelata korttia ja pulahtaa lämpimään altaaseen. Nollapistekin kalskahti varsin mukavalta pitkän tauon jälkeen. Omituista kyllä, huomasin jopa hieman ruskettuneeni näiden parin viikon aikana. Aknetilanne olkapäillä pakotta silti olemaan elvistelemättä ja miestissien alutkin on parempi pitää piilossa. Hyvin erikoista jäätelöä tuli maistelluksi – kuin pieni herapalloja olisi syönyt.
Nyt on jälleen mennyt vuorokausi vailla körssiä ja olotilan paranemisen huomaa välittömästi. Nyt tämän täytyy pitää. Vituttaa sitten viisikymppisenä maata letkuissa keuhkot etäpesäkkeitä täynnä – koeta siinä sitten matkailla. Uintiretken jälkeen käväisimme asemalla kyselemässä aikatauluja Budapestiin (palattuamme tietenkin havaitsimme mummon kansiossa kaikki mahdolliset junatiedot) ja päätimme lähteä puoli yhdeksän maissa aamujunalla. Käväisimme lähimarketissa hakemassa välipalaa ennen illalliselle lähtöä. Täällä on käsittämättömän hieno kylmien Kinder-patukoiden valikoima, jonka soisi ilmestyvän kotimaankin marketeihin. Matkalla juttelimme reissun kestosta ja yllätyimme tajutessamme, että jäljellä on enää 12 päivää (joista viimeinen menee lentokoneessa). Aika menee älytöntä vauhtia kun puolivälin krouvi ylittyy. Hirvittävän paljon on nähnyt, kokenut ja kuullut parissa viikossa: miten tämän ihmisille selittää, miten kaiken osaa kertoa?
Kerrotaas muuten vähän tästä Egeristä, kun se on jäänyt vähemmälle. Kyse on 60 000 asukkaan mukavasta pikkukaupungista vuorten välissä (punaviini on täällä se juttu, mikä taas ei ole ollut meidän juttu Vama Vechen jälkeen). Keskusta on erittäin miellyttävä mataline taloineen ja kapeine kujineen, barokkityyliä tämä on ainakin LP:n mukaan. Majoituksen saimme rautatieasemalla tapaamaltamme opettajaleskeltä, eikä tässä kyllä ole mitään valittamista (mitä nyt eilen ei tullut kaasuvian takia lämmintä vettä, mikä pisti Sodankylän timpankin sietokyvyn lujille) hintaan nähden (2500 ft/10 e/perse/yö). Nähtävyyksiä emme ole juuri jaksaneet Budapestin päristelyn jälkeen bongailla, mutta kaupunki itsessään on nähtävyys. Puistot ovat rauhallisia ja basilika hyvin komea.
Nyt pitäisi pyykätä, käydä pesulla ja siirtyä viimeiseen kunnon ruokailuun Unkarissa – huomenna syömme varmaankin KFC:ssa Visa Electronin takia (ettei tarvitse nostaa forintteja). Vessanpöntön muoto on vielä enemmän tarjotin kuin Romaniassa – täällä touchdownin tekemiseen ei paljoa vaadita. Ja kyllä tuo Sormusten herra on vaan hyvä kirja!
22:50 Kämppä, Eger
Hiimaillaan todennäköisesti vikaa iltaa Unkarissa kunnon mestassa - pari seuraavaa yötä menevät todennäköisimmin junassa. Riikka lukee, meikä pitää mälliä huulessa ja Ritu vetää viimeistä Breezer-kopiota huiviin. Saatiin alusvaatteita pyykätyksi ja meitsi keräili kavereiden osoitteita ympäri Suomea kortteja varten. Kun pääsimme viimein ulos, tuuli oli viilennyt siihen malliin että ravintolassa joutui lainaamaan neulettani nopsaan. Ruokailimme mukavasti kreikkalaistyylisessä raflassa (6 euroa kustantanut lautaseni piti sisällään makkaran, äärisuolaista pekonia, ranskalaisia sekä kanafileen, porsasfileen ja kalkkunafileen) ja huuhdoimme hyvät mätöt alas irish coffeella. Viilenevä ilta ei tosin houkuttanut pidempään istuskeluun vieressä musisoineesta (Bamboleo kulki komeasti) romanikolmikosta huolimatta.
Käväisimme kiskalla ostamassa pari alkoholipitoista juomaa (lisäksi meikäläinen osti Batterya, 60 snt tölkki eli neljä kertaa halvempaa kuin kotomaassa). Ehdimme juuri sateelta suojaan asunnolle, hetken satoi mutta eivät tainneet edes kadut kastua – renkaat ulkona eivät huokaa niin kuin ne märällä asvaltilla tekevät. Katseltiin unkariksi dubattua Cheatersia, iskettiin korttia mutta nyt jo väsy saavutti ja hyvä niin – aamulla noustaan jo seitsemältä ylös. Nappasin juuri allergialääkkeen ja huuhdoin sen alas äärisuolaisella vedellä (täällä ei suolassa ja sokerissa juuri kursailla). Katonrajan iso hämähäkki (jaloistaan, ei muuten) lienee kuollut kun sitä ei enää näy – mummo kuorsaa seinän takana ja aamuisin se yskii. Tytöt olivat minulle aamulla vihaisia kun lainasin muorilta vähän majoneesia, ei kai tuollainen kyyhkynkusema vanhuksen mieltä mustenna.
Ylihuomenna alkaa viimeinen kokonainen viikko matkastamme ja tästä eteenpäin suoritettava osuus matkasta on oikeastaan kotiinpäin. Olo tämän suhteen on vähän ristiriitainen – vaikka syksyä jo odottaa, ei silti olisi vielä kiire kotiin. Seuraava pysäkkimme on Auschwitz, sitä emme vielä tiedä kuluuko Krakovassa kokonainen yö.
Ensi matkalle täytyy saada äijäenergiaa mukaan, mutta onneksi matkoja on edessä vielä lukematon määrä.
4.8.2007 Lauantai 11:00 Juna Budapestiin
Nuoria runkoja polvella, kolmestilaukeava haalarin alla ja Eger jää taakse musaluuppailun siivittämänä. Kirottu ja samalla siunattu olkoon haaveileva mieleni: yöllä taas haihattelun haamut saavuttivat minut ja siinä suuria suunnitelmia punoessa kello heilahtikin nopeasti kahteen. Onneksi en ollut yksin nukahtamisvaivojeni kanssa: etäisimmän sängyn narahtelu laverteli myös Ritun kärsivän levottomasta unesta. Niinpä aamulla seitsemältä kellon soidessa komitean päätös oli yksimielinen, myöhempi juna kävisi mainiosti. Yhdeksältä herätessä olo ei tosin ollut juurikaan kehuttavampi – uni olisi vielä maistunut pitkään.
Ei auttanut, ja aamupalaksi nautin vitamiinit banaanista, omenasta ja Batterysta (n-vitamiini hoitui Kronanilla). Purimme leirin, hyvästelimme mummon ja kävelimme asemalle. Tuuleen on tullut syksyn tuoksu, taivaan kalvossa on kylmempi sävy. Juna oli asemalla valmiiksi ja paikat löytyivät ongelmitta, nyt rautaheponen on pysähtynyt pienelle asemalle ja pitäisi uskaltautua junan vessaan paskalle, operaatio johon Romaniassa ei tullut mieleenkään ryhtyä. Paskahädällä on oma tahto, se yllättää aina kun sen ei pitäisi. Vieroitusoireet körssistä alkavat tuntua, ysköksiä tulee tiheään ja niiden mukana kurkunpäähän polttavaa nestettä.
Edessä vielä seikkailuja, vierellä kaunis maaseutu ja saa rakastaa, ei rakastua.
12:17 Juna Budapestiin
Meneepä hitaasti tämä väli. Spajaria tekisi mieli ja nälkä vaivaa. Maisemien luuppailu ei nyt nappaa. Romanian karuuden jälkeen Unkari on liian idyllinen. Paskantaminen jäi tekemättä, istuinrenkaassa oli sellainen kerros irstaa ja munakarvoja.
14:12 KFC, Budapest
Jälleen kerran pikaruokalassa – budjetin ja Electronin sanelemana. Oli kyllä hyvät mätöt, ei siinä mitään. Yöjuna Krakovaan lähtee 18.30 ja vain ensimmäiset neljä vaunua menevät Krakovaan saakka, (siirryin tässä välissä paskamakkiin, jossa joku on mukavasti heittänyt paskapaperit roskiin, helvata mikä odööri. Todella barbaarista.) joten pakollinen skarppius syö päiväkännien idean. Rahanmenoa (nyt sitten tuli märät posket -kakka ja kassit ovat märät) pitää muutenkin hillitä, sillä lippu Slovakian rajalta Krakovaan kustansi korkeat 18 euroa per perse. Huomenna juna on perillä 5.20, ja lähtenemme siitä melko suoraan Auschwitziin ja edelleen iltajunalla takaisin Slovakiaan. Tästä nyt johonkin kahvilaan ja viimeiset forintit menemään, mars.
14:18 McCafe, Budapest
Riistofirmasta toiseen. Ei voi mitään, täältä saa pirun hyvää jääkahvia (joka tosin on niin kylmää että suu jäätyy). Menossa on kolmas päivä ilman körssiä ja nyt juon tulisen ruoan päälle kahvia. Nuuska olkoon pelastukseni. Täytyy toivoa, että Auschwitz on auki sunnuntaisin. Vielä pitäisi 3,5 tuntia johonkin kuluttaa. Noh, tässä menee tovi ja vielä pitäisi ostaa eväät junaan. Tämä joutilaisuus on pahasta – aiemmin tuli tapetuksi aikaa spajaroimalla, nyt se ei onnistu.
18:02 Juna, Keletin asema
Ollaan junassa ja odotellaan matkan alkamista. Tytöt kitisevät jalkamehusta (ei sitten pidetä jalkoja penkillä) ja nuuskasta. Mikään ei kelpaa ikinä, körssittelyn vaikka lopettaa niin aina on jotain. Nyt yrittävät saada meikäläistä hinkkaamaan koivet Savetilla, en usko että suostun. Kyseessä on kuitenkin vain jalkahikeä.
Nyt otin sitten sukat pois, aiheesta nousi entistä hirveämpi meteli (kynnet ovat kuulemma pitkät ja on silsaa ja nöyhtää ja jalkapohjat kuoliossa). Mikään ei kelpaa! Hain mäkkäristä yhden juustoburgerin, nyt olo on kohtuullisen lihava. Nukkumiseen näyttäisi olevan hyvät mahdollisuudet, mikäli juna ei tule hirvittävän täyteen.
20:38 Juna, Unkari
Taas hiihtää juna pitkin pimenevää maaseutua, kyydissään kolme rohkeaa reissaajaa. Jutut huononevat samaa tahtia kuin sääkin, tunnin ajan on ollut sateista ja yksi salamanvälähdys nähtiin. Korttia on läiskitty asiaankuuluvasti ja syöty eväitä. Kymmeneltä ajattelin palata Tirsamaahan, ettei huominen päivä mene täysin nollat taulussa.
Lienee jälleen paikallaan suorittaa pientä yhteenvetoa pian taakse jäävästä maasta. Unkari on kaunis, suorastaan idyllinen maa, mutta ei kauneudessaan vaivaannuttavan suoraselkäinen ja pikkusieluinen Saksan, Itävallan ja Sveitsin tapaan – täällä paikat saavat rehottaa ja rempsottaa. Se tekee maasta elävän kauniin. Kieli on vaikeaa, vaikka sen pitäisi olla sukulaiskieli. Rahojen kanssa ämpyillessä meinaa usein palaa käpy, mutta hintataso on Romanian tapaan opiskelijalle erittäin miellyttävä, ehkä hieman naapuriaan kalliimpi. Ihmiset ovat suurimmaksi osaksi erittäin ystävällisiä ja mukavia, mutta eivät niin avomielisiä ja sydämellisiä kuin Romaniassa. Jotenkin jäi vähän sellainen fiilis, että Unkari on hieman pliisumpi versio Romaniasta – ääripäiden puuttuessa niin monta hirveää näkyä kuin Romaniassa ei tapaa, mutta vastaavasti päräyttävimmät jutut jäävät väliin.
Hyvä fiilis tästä kaikkinensa jäi, ja tännekin pitää vielä palata. Suurin kiitos kuuluu onnistuneille majoituksille ja yleiselle putkeenmenevyydelle. Ei tässä, vimeinen etappi edessä ja mieli on kirkas. Vähän on kopissa hiki, huono ilma ja paska haisee, mutta matka jatkuu ja juna kulkee!
5.8.2007 Sunnuntai 6:22 Bussiasema, Krakova, Puola
Yö junassa oli kohtalaisen levoton, lipuntarkastuksia oli neljä ja passintarkastuksia saman verran. Onneksi huumoria piisasi ja nelisen tuntia saatiin unta silmään. Kun päästiin, alkoi suurimittainen ihmettely. Bussiasema oli kirjaimellisesti kadonnut, aseman edusta oli täysin eri näköinen kuin viime kerralla ja allekirjoittanut oli totaalisen hukassa. Tytöillä taisi jälleen kerran kadota luottamus meikäläisen kartanlukutaitoon ja suuntavaistoon. Onneksi hostellia tarjonnut tyttö laiturilla antoi uutukaisen kartan ja bussiasema löytyi. Olivat sitten vaatimattomasti laittaneet koko asemanseudun uusiksi (minulta mitään kysymättä). Nyt istutaan uudessa kompleksissa ja saatiin juuri rinkat säilytykseen (ja samalla sinne meni minun nuuskat ja hammaspyykkivehkeet. Perkele!).
8:15 Asemarafla, Krakova
Nyt palaa käpy. Earit päässä nukkuminen kipeytti kuulolaput ja dösäaseman korkea vinkuna (tiedä mistä kuului) pahensi tuskaa entisestään. Mikään paikka ei ole auki ja asemaravintoloiden ruoat tiedetään (poislukien Rovaniemi). On paha olo, kyllä. Yrittäessämme hankkia lippua Prahaan törmäsimme ilmeisesti paikalliseen ”Kuka on ynsein luukkulehmä” -osakilpailuun. Näille saisi opettaa asiakaspalvelua vaikka raipalla. Ja miten voi olla mahdollista, että EU-maan, yhden Euroopan keskeisimmän ja maan toiseksi suurimman kaupungin juna-asemalla ja sen ympäristössä kukaan ei puhu englantia? On tämä nyt helevetti!17:40 Gallerie Krakova, Krakova
Istutaan psykedeelisen kokoisessa kauppakeskuksessa ja maha on mättöä täysi. Rahaa on palanut tänään vallan perkeleesti eikä oikein tiedä edes mihin: väsymys ja taas uusi valuutta, senhän se teettää. Pitää sitten ensi viikko sniiduilla urakalla. Kuulo on molemmissa korvissa huono ja kipua on jonkin verran. Vittu jos ovat tulehtuneet niin se tästä vielä puuttuu. Auschwitz oli – no, turha siitä on näin väsyneenä sepostaa. Yöjunalla nyt Prahaan, hirveä väsy.
21:54 Juna, Krakova Glowny
Vihdoinkin junassa. Ei haittaa edes se, että lähtöön on vielä puoli tuntia aikaa ja Prahaan 8,5 tuntia matkaa. Sain viimein nuuskaa huuleen (neljäs päivä ei ole pahimmasta päästä) ja nyt enää pitäisi saada jollain tapaa unenpäästä kiinni. Ritu palasi juuri tuhlaamasta viimeisiä zlotyja. Lippuasiat kävivät, merkillistä kyllä aamuun verraten, todella vaivattomasti vaikka entistä DDR:n kuulantyöntäjäkuuluisuutta puhallutti Electronien kanssa vääntäminen.
Niin, tähän väliin Auschwitzista. Toinen kerta ei ollut niin järisyttävä kuin ensimmäinen, mutta edelleen mieli kapinoi vastaan ja yritti luoda todisteita holokaustin kieltämiseksi. On nimittäin täysin mahdotonta ajatella, että tuon pienen puolalaiskylän alueella on murhattu yli miljoona ihmistä. Auschwitzia ei kuitenkaan voi kieltää: se on ehdottoman totta, kansanmurha on totta, kaikki hirveydet ovat totta. Opas oli erittäin asiantunteva ja puhui pätevää englantia, siitä tosin pitää vähän antaa miinusta ettei ollut lukenut Spiegelmanin Mausia. Kierros oli edellistä kertaa pidempi, sisältäen alussa neuvostojoukkojen kuvaaman filmin ja loppupäässä mentiin Birkenaun krematorion raunioille ja uhrien muistomerkille.
Matkalla takaisin Krakovaan vahvitstui mielikuva Puolasta ja sen kauneudesta – sitä ei ainakaan arkkitehtuurista löydy ja maisemat ovat ankeita ja harmaita taloineen. Hyvä on, sota runteli tätä maata reippaalla kädellä, mutta minua varten tämä ei yksinkertaisesti ole, päivä riitti mainiosti.
Väsymys on kovaa ja toiveet nukkumisesta voi haudata saman tien – juna on täyteen ahdettu viimeistä myöten. Tytöillä tuntuu hirttävän kiinni, mikä ei sinänsä yllätä. Tämä on kuitenkin normimeininkiä ja kyseessä on yöjuna, kansainvälinen sellainen, sunnuntaina kovimpaan loma-aikaan – totta kai juna on täysi. Kieltämättä ajoittain kiroiluttaa itseänikin jalkojeni hervoton pituus, näitä ei saa koskaan suoraksi missään. Kohta lähdetään liikkeelle, tytöt järjestelevät rinkkoja niin että tänne mahtuu muitakin. Epätoivoisia kyselijöitä ilmestyy ovelle tuon tuosta – siunatut olkoot paikkalippumme. Korvat ovat paremmalla tolalla, kuulo on normalisoitunut ja särky vähentynyt. Tulppia ei silti tänä yönä parane pitää, etteivät oireet pahene. Nyt niitä olisi todella tarvittu.
Edessä on hyvin mielenkiintoinen ja varmasti tuskainen yö. Tämä jalkahien vankkuus ja hampaiden lähes rikkumaton plakkikerros – valtakunta tunnista privaatissa saniteettitilassa!
Edellinen osa (osa 4)
Seuraava osa (osa 6)
Hyväksi havaitut ja sanasto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti