Inter Raili 2005, osa neljä

5.8.2008 10:20 Juna matkalla Brnoon

Kidutusmuseo oli pirun informatiivinen ja ahdistava paikka. Ihmiset keskiajalla olivat hyvin, hyvin kipeää väkeä. Jotta olisimme vähän piristyneet, kävimme katsomassa isoja hämähäkkejä. Alan vakuuttua siitä, että nuo otukset ovat paitsi saatanan rumia ja isoja ja iljettäviä, niin myös täysin tarpeettomia. Dempsey neuvoikin illalla irkissä polttamaan koko talon - olisin jo Puolassa ennen kuin ne pääsisivät jäljilleni. Kun olimme käyneet iljettävyyksien ja ahdistusten äärellä, täytimme mahamme McDonaldissa. Taas.

Tsekkasimme juutalaiskorttelia ja vanhaa kyläaukiota Astrologisine kelloineen. Käväisimme myös tunnin nettikahvilassa ja painuimme sen jälkeen kummituskierrokselle. Sen jälkeen haettiin absinttia ja olutta. Menin kuitenkin ajoissa nukkumaan, kun tuli niin friikki olo. Aamulla ostin tuliaispullon Jonnelle, nyt ollaan matkalla kohti Puolaa.

7.8.2005 13:20 Krakova, Puola

Ollaan tulikuumassa bussissa matkalla Auschwitziin. Eka yö vietettiin surkeassa Strawberry-hostellissa, joka oli paitsi kallis myös hyvin kaukana keskustasta. Päivällä meitä vedätettiinkin sitten ihan kunnolla. Matkustettiin ratikalla ilman lippua ja parin pysäkin kuluttua kyytiin astui kaveri, joka pyysi nähdä liput. Kun niitä ei ollut, tämä otti meidän passit ja jouduttiin maksamaan 175 zlotya per naama (eli 40 e). Myöhemmin tajuttiin, että kyseessä tuskin oli mikään viranomainen ja meitä vain huijattiin.

[Itse asiassa jälkikäteen saavutimme ymmärryksen, jonka mukaan sakko oli täysin laillinen]

Noh, onni onnettomuudessa: kysyttiin sitten tietä hyvään hostelliin ja eräät irkkutyypit neuvoivat meidät Stranger Hostelliin. Paikka on täynnään nuoria reilaajia, siellä on kitaroita ja videotykki sekä ilmainen nettiyhteys. Illan päälle pelattiin shakkia ja juotiin olutta. Nukuttiin isolla sohvalla hintaan 7,5 euroa. Kitaralla jammailu, muiden reilaajien jututtaminen ja sellaiset kuuluivat ohjelmaan.

8.8.2005 11:24 Krakova, Puola

Sataa, ja koko kaupunki on uskomattoman harmaa. Masentava.



Aushwitz oli vaikuttava, etenkin Birkenau joka oli valtava. Harmi että se oli suurimmaksi osaksi raunioina [tämä siis siinä mielessä, että monumentaalinen arvo oli kärsinyt]. Kynnenjäljet kaasukammion seinässä ja 1950 kiloa vankien hiuksia pistivät tämän miehen hiljaiseksi. Kesitkin jonkin aikaa ennen kuin tunnelma vapautui.

Perillä hostellissa juteltiin parin brittimuijan kanssa (tykkäsivät Spacedista, jee). Käytiin myös baarissa. Lähdin vähän aiemmin kotiin ja oli lieviä vaikeuksia löytää perille.

Nyt ollaan Annen kanssa eri hostellissa, täällä saa levätä kunnolla. Olo on surkea ja ilma on surkea.

10.8.2005 18:20 Tsekki



Yöjunalla Sveitsiin on homman nimi. Reissua on jäljellä noin pari viikkoa allekirjoittaneen osalta: surkea rahatilanne pakottaa palaamaan kotikonnuille aiemmin. Suruun en silti heittäydy.
8. päivä kului täysin kämpillä. Lepo teki hyvää, ja 9.8 jaksoikin jo paljon paremmin. Noustiin aamulla Annen kanssa aikaisin ja käytiin kiertelemässä kaupungilla (ei oikein mitään jännää). Coffee Heavenin kahvi maistui kunnolliselle ja kolmioleipä oli grillissä käytön jälkeen pirun hyvää. Pari tuntia kertaa kaksi kului nettikahvilassa.

Illalla pojat tulivat käymään meidän hostellilla. Ilta kului olutta maistellen, ala-astemuistoja kertaillen ja huonoja juttuja kertoillen. Nukkumaan mennessä oli hyvä olla ja haukotukset pitkiä ja nautinnollisia.

14.8.2005 23:56 München, Saksa

Ryhmä on hajonnut ja matka enteilee loppuaan. Pojat suuntasivat Espanjaan ja me Annen kanssa lennämme tiistaina Suomeen. Aikaa on siis jäljellä kovin vähän. Torstaista sunnuntaihin asuimme Luzernissa, Sveitsissä (ihan mielettömän kiva pikkukaupunki). Torstaina ei tehty mitään ihmeellistä, levättiin 36 tunnin valvomisen jälkeen. Perjantaina ostin tuliaiset.

Lauantain Street Parade kului melko kehnosti, vedin hirveät koomat eikä juhliminen oksentelun päälle oikein innostanut. Ihmisten seurailu oli silti hauskaa, sangen perverssejä asukokonaisuuksia siellä oli (en tiennytkään, että on olemassa miehille suunniteltuja PVC-shortseja). Illalla palasimme Luzerniin. Anneen ihastunut respapoika näytti meille miellytävän telttapaikan. Atte ja Tomi jäivät Zürichiin Julian kanssa; olivat löytäneet telttapaikan Luzernin läheltä, joku oli tuonut niille luumuja teltan eteen. Minut säikäytti joku taskulampun kanssa teltan vieressä aamuyöstä häärinyt kaveri, joka onneksi häipyi ennen kuin ehdin enempää maalata Bodom-kauhukuvia.


Aamulla totesimme Annen kanssa halun palata Suomeen suureksi. Aluksi ajattelimme mennä Unkariin, sitten Berliiniin. Emme jaksa odottaa lauantaihin asti jotta pääsemme täältä, joten varasimme tiistaipäiväksi lennon Suomeen. Oli kova paikka hyvästellä pojat asemalla – meinasi tulla itku. Nytkin olo on aika sekava, toisaalta hyvä palata kotiin mutta toisaalta vähän surku.





















Edellinen osa (osa 3)
Alkuun (osa 1)