17.7.2007 Tiistai 4:35 Hostelli, Bukarest Alla muutama tunti unta, juna Mangaliaan lähtee 5.30 rautatieasema Gara Nordilta. Kamera ei toimi vieläkään – luin Caonin sivuilta, että ”erittäin harvoissa tapauksissa ilman korkea lämpötila tai kosteus voi aiheuttaa CCD-kennojen liittimien irtoamisen”. Eilen se on ilmeisesti ollut mahdollista. Harmillista, hyvää materiaalia oli kasassa jo paljon, mutta toisaalta nyt voi keskittyä olemaan reissaaja eikä mediapersoona. Ehkä sen sitten piti mennä näin, ei tarvitse huolehtia materiaalin synnystä.
Tänä yönä tuli poikkeuksellisesti jopa nukutuksi, ja junassa tirsotaan varmastikin lisää. Inttiajat palaavat väkisin mieleen: aamuherätys, keho atomeina ja kantamukset selkään. Meidän on täytynyt kävellä kahden edellisen päivän aikana ainakin 30 kilometriä, enkä edes liioittele. Tämä jatkuva hiostus: eilen hitsasivat jo kassitkin.
5:40 Juna kohti Mangaliaa
Aivan kuin olisi jättämässä taakseen City 17:n tai jonkin todellisen neuvostoaikaisen kaupungin. Olkoonkin, että Bukarestin keskusta näyttääkin jo EU-tasoiselta pääkaupungilta, asemalta eteenpäin lähdettäessä aika olisi voinut siirtyä 30 vuotta taaksepäin. Kaikki tämä rumuus on omalla tavallaan hyvin kaunista. Aurinko nousee kohta, lippuasiat kävivät ongelmitta.
6:15 Juna
Tasaistapa on Romanian maaseutu verrattuna Karpaatteihin, jotka koneen alle kaksi päivää sitten levittäytyivät. Romania on ristiriitaisuuksia täynnä: perustuksilleen murenevien betonikolossien vieressä on uutuuttaan kiilteleviä KFC:n ja Mäkkärin liiketiloja. Upouusien Audien kyydissä istuu kirjavakuosisia babuskoja imettämässä. Ihmiset ovat itse ystävällisyys, ja samalla vihaavat romaneja syvästi. Kuten Ritu asian erinomaisesti tiivisti: ”Mikään ei toimi kuin pitäisi, mutta kaikki järjestyy.”.
Ei tätä silti voi varauksetta kaikille suositella, varsinkaan silkkikulleille ja kermaperseille. Lepran runtelemat vanhukset kadulla ja betonin harmaus ovat taatusti jollekin liikaa. Uskomatonta silti, kuinka maa jaksaa ponnistaa. Romanialaisilla on munaa.
11:00 Juna
Ohitse lipuva maisema on edelleen melko alavaa. Viereiset kiskot ovat täynnään ruostuvia vaununraatoja ja ratojen välissä laiduntaa hevosia ja lehmiä. Välillä maisema aukenee suuriksi maissi- ja auringonkukkapelloiksi.
Taajamien värisävyt ovat neuvostoaikojen perintönä harmaa ja likaisenharmaa. Arkkitehtuuri on puistattavaa, eli hyvin mielenkiintoista. Turha harmitella etten aikanaan päässyt käymään Neuvostoliitossa, visuaalisen mielikuvan muodostaminen onnistuu jälkikäteen täällä. Väkisinkin alkaa pohtia neuvostoarkkitehtuurin syitä: miksi kaiken tulee olla läpeensä askeettista ja väritöntä?
Puolitoista tuntia ja olemme Mangaliassa. Järkyttävä paskahätä vaivaa mutta unohtunee Jussi Vareksen seurassa hetkeksi. Eihän tässä enää pitkästi ole.
13:36 Hotelli, Vama Veche
Seitsemän tuntia junassa takana. Danin isä käytti meitä automaatilla, josta nostimme muutaman päivän valuutat. Äijä heitti läymää jatkuvasti ja naureskeli kaikelle. Huumorimiehiä. Kertoi esimerkkinä hienoimmasta laivastotukikohdasta maailmassa (ajoimme ohi): jos silta pommitetaan, kaikki alukset jäävät pieneen lahteen.
- What about policemen, can you trust them?
- Never.
Hotelli on erittäin mukava, mutta vessassa järkyttävän kuumotuksen aiheutti etusormen mittainen sirkka, jonka teilasin vesipullo-henkari-yhdistelmällä. Hirveä hiki tästä paskantamisesta tulee, vaan ei kai se ole ihme kun eka kaapelin lasku koko reissulla.
18.7.2007 Keskiviikko 0:03 Hotelli, Vama Veche
Ilta rannalla sai jatkoa ravintolassa – rahaa meni mutta hauskaa oli. Punaviini ja olut vauhdittivat pientä nousua. Palatessa hostellille päänvaivaa aiheuttivat parin sentin mittaiset mustat ötökät, jotka aiheuttivat etenkin Riikalle kuumotuksia (yksilö sattui vilistämään neidon hiuksissa). Tämä on ollut äärimmäisen rentouttavaa aikaa, ilta kulunut rennosti ja fiilis alkaa hiljalleen löytyä. Tästä on hyvä jatkaa!
13:00 Paskahuusi, Vama Veche
Vaihteeksi bashalla. Yöllä piti vielä huitoa ötökkäjahdissa kun yksi tissipää päätti hypätä katosta tyynylle. Yö oli silti miellyttävin tähänastisista viileytensä puolesta, ei ollut tuskanhiki päällä. Vedettiin aamupalaksi munakkat ja nyt sitten biitsille. Bom!
17:00 Biitsi, Vama Veche
Jotain tähän kai pitäisi kirjoittaa, mutta pää on täydellisen tyhjä, eritoten Babylonista. Taas muistaa miksi matkustaa.
18:03 Hotelli, Vama Veche
Hotellilla nollaamassa. Reidet eivät tänään hitsanneet mutta paloivat, samaten selkä. Yllättävän pienillä vaurioilla kuitenkin selvittiin. Äärettömän lungi päivä, meressä viihtyi ja ajatukset heilahtivat nollille nopeasti. Illalla taas safkaamaan ja ottamaan podea. Tarkkana saa olla budjetin kanssa, mutta skitsoilla ei tarvitse.
19:20
Istutaan kantamestassa, edessä Skolia ja ruoat tilattu. Yksi paikallinen kävi heittämässä legendaa, tiesi Suomen kovasta hevimaineesta. Kertoi asuvansa ”300 kilometriä pohjoiseen kylässä, joka on täynnä mustalaisia”. Oli tullut tänne kesäloman alussa ja aikoi lähteä syyskuuhun mennessä. Leppoisaa possea tämä paikallinen väki, ei tarvitse juuri kuumotella.
19.7.2007 Torstai 17:32 Vama Veche, hotelli
Vittu. Tämä kulunut vuorokausi on ollut sellaista odysseiaa, ettei oikein tiedä mistä aloittaisi. Eilisen mätön jälkeen käytiin hakemassa punkku ja valkkari. Mentiin rannalle tirpomaan, musa oli hyvää ja meininki rento. Ötökät kuitenkin kiusasivat ja siirryttiin takaisi hotellille haettuamme lisää punkkua (tekee pahaa jopa kirjoittaa tätä).
Kortinpeluun jälkeen painuttiin nukkumaan – ei tosin kovin pitkäksi aikaa. Puoli neljältä alkoi meikäläisen toimesta jatkuva laatta- ja paskaralli, joka ei ole hellittänyt vieläkään, tosin kiekotus on jo loppunut. Vähitellen tästä on saanut kasatuksi itsensä, vaikka yhdessä vaiheessa pakki oli niin shokissa, että kaikki tuli heti ulos. Moraali on kääntynyt iltaa kohden nousuun eikä menetetty biitsipäivä syö hirveästi. Viinaan saattaa tulla lievä tauko.
Oli kyllä sellaista huutoyrjöä että koko hotelli on ollut hereillä. Propsit hotellin omistajille: lähettivät Riikkojen mukana minttuteetä. Noh, viemärikaivoon sekin lensi kaaressa, mutta auttoi tuo aikansa.
Edellinen osa (osa 1)
Seuraava osa (osa 3)
Hyväksi havaitut ja sanasto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti