keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Operaatio Itä-Eurooppa 2007, osa kolme



21.7.2007 Lauantai 10:05 Hotelli, Vama Veche


Maha on edelleen arka, mutta nyt tavara ei sentään ole ihan liejua. Viimeistä kaapelia tänne rannalle lasketaan, juna Brasoviin lähtee 12:30. Eilen oltiin päivä biitsillä ja ilta klubbailtiin Danin ja tämän tyttöystävän Emilien kanssa, loistava meininki. Nyt vaan vähän pötsi potkii vastaan, mutta täytyy kestää yhdeksän tuntia junassa.

14:50 Juna Bras
oviin

Teen tämän merkinnän kahdesta syystä: jotta itse muistaisin, ettei tämä travellaus ole läheskään aina herkkua, ja jotta muistaisin kertoa muillekin, kuinka paljon sitkeyttä tämä ajoittain vaatii. Nyt, kun mahaa takoo rautainen nyrkki, täysi juna on kuin pätsi, ulkoa tulee voimakas virtsan tuoksu ja toistuvat pahoinvointiaallot vavisuttavat heikkoa ruumista, sitä antaisi kaikkensa omasta sängystä ja kupillisesta mustikkasoppaa. Nyt on sissin sinnikkyyskin lujilla.

21:30 Transylvania, Romania

Juna on reippaasti yli tunnin myöhässä – olemme kyllä saavuttaneet vuoriston mutta Brasovissa emme vielä ole. Minun ja Riikan kunto on jo kovasti parempi. Öinen, jylhä maisema on komeaa luupattavaa eikä tässä kuumota kuin majapaikkaprobleema. Mitään ei ole varattu etukäteen ja kaupunki on entuudestaan outo.

22.7.2007 Sunnuntai 14:10 Kämppä, Brasov

Juna oli eilen pari tuntia myöhässä, ja otettiin taksi Aro Sport -hotelliin. Taksikuski ei puhunut sanaakaan englantia ja helteisen päivän ja vatsataudin uuvuttamana kaikki tuntui äärettömän hankalalta. Päästyämme taksista eteemme pölähti autojen välistä pieni, kalju miekkonen joka vaikutti sanalla sanoen epäilyttävältä. Kaveri tarjosi meille kohtuuhintaista majoitusta yksityiskämpässä ja oli niin hövelin oloinen, että varauksellisesti asioihin suhtautuvalla suomalaisella nousivat heti karvat pystyyn.

Pelko oli jälleen kerran turha: kämppä on erittäin idyllinen ja kahdeksankympin huiteilla oleva omistajapariskunta on hyvin herttainen, etenkin terävän oloinen, ääriystävällinen mummeli, jonka kanssa yritän jutustella saksaksi (huonosti onnistuu, koska kaksi vuotta tuli yläasteella opiskelluksi, mutta jonkinlainen yhteisymmärrys saavutetaan).

Kaupunki on kaunis ja maisemat jylhiä, eivätkä täällä tiheämmässä olleet turistit ole juuri haitanneet. Yöllä hieman häiritsi naapuriparvekkeen schäfer murisevalla haukullaan, mutta muuten yö oli viileä ja miellyttävä. Käytiin äsken noutamassa marketista mätöt ja nyt nollaillaan, fiilis tasaisessa nousussa. Soittelin mutsille Suomeen, siellä kaikki kondiksessa.

23:40 Kämppä, Brasov

Paskalla, jälleen. Oli pakko siirtyä tänne jo ihan kohteliaisuussyistä. Ostin aika tuhtia valmiskaakaota marketista, ja viikossa kaltaiselleni maitopojalle oli ehtinyt kehittyä tukevammanpuoleinen laktoosi-intoleranssi. Toisin sanoen perse on soinut taukoamatta, ja tytöillä alkaa jo käpy punottaa sikailuni takia.

Päivä on ollut sitä itseään – nollailua ja jumittamista. Täällä on onneksi varsin hyvin kanavatarjontaa, HBO Film ja kortinpeluu ovat pitäneet huolen viihdykkeistä. Jonkun mielestähän voisi olla tyhmää kuluttaa kokonainen päivä makaamiseen, mutta tässä piileekin pidempien matkojen taika: meillä on aikaa kaikkeen. Sitä paitsi, jos päristelee jatkuvasti eteenpäin rumpu perseessä, se ei eroa arkielämästä mitenkään.

Nyt pitänee lopetella, kun yläpuolella flengaa näkyviin spideri. Pienihän se on, mutta kyllä minä sitä silti vihaan. Vessanpöntön malli on tarjotin, koko komeus rojahtaa posliinille, josta se valuu veteen jättäen valtavat jarruraidat.

Apinasaksalla sain tämän yön maksetuksi, keskiviikkona saa mailimittari taas uusia lukuja. Oli kyllä kuin kauhuleffasta tämänpäiväinen kämpänmaksu. Hipsin alakertaan, jossa ovi oli auki ja sisältä kuului ihmeellistä jyskytystä. Yritin huhuilla ja koputella, mutta vastausta ei kuulunut. Olin jo menossa takaisin ylös, mutta rohkaisin sitten itseni, ja menin etsimään omistajia. No, kaikkihan oli kondiksessa ja ukko oli naulaamassa hyllyä (ei teilaamassa rouvaansa). Muori on kyllä ihme tapaus: lasissa kahdeksankymmentä vuotta, vaivoina Parkinson ja tikkaa portaat ylös kuin Singeri. Kohta unta palloon, toivottavasti Bobo-koira pitää lärvinsä kiinni.

23.7.2007 Maanantai 14:25 Bussi, Brasov

Venaillaan tässä että bussi lähtee kohti Brania, jossa on Draculan linnaksi tituleerattu pytinki (tosiasiassa Vlad Tepes tuskin koskaan mestassa kävi). On hikistä, mutta se ei syö. Täällä ei transportaatio juuri ahmi budjettia: taksi rautatieasemalle oli 4 leitä, bussi (23) linja-autoasemalle kustansi 1,5 leitä ja bussi Braniin 3,5 leitä. Kannattaa siis suosia kulkuvälineitä eikä hipsiä itseään helteessä nollille.

17:01 Ravintola, Bran

Linna on nähty – ja samalla ensimmäiset suomalaiset turistit. Populaa piisasi ja krääsänmyyntikojuja, mutta linna itsessään oli näiden vaivojen arvoinen, ja antoi hyvän kuvan siitä millainen paikka on ollut ajan saatossa. Vampyyreja ja kreivi Dracula -kuumotuksia täällä tosin näkee vain t-paidoissa, mukeissa ja turisminedistäjähyypiöiden rahankiiltoisten silmien heijastuksisa. Maisemat ovat kauniita ja idyllisiä, eivät pelottavia. Odotellaan mättöä ja istutaan.

24.7.2007 Tiistai 12:40 Kämppä, Brasov

Eilen oli vähän hermot kireällä – jatkuvasti samassa seurassa alkaa jossain vaiheessa nakertamaan. Käväisin yksin kaupungilla nollaamassa ja pieni poika intoutui potkimaan futista meikäläisen kanssa. Kämpille palaillessa fiilis oli jo parempi ja aloitettiin kortinpeluusessiot. Jossain vaiheessa John (siis tämä pieni, kalju mies) toi paikalle suomalaisen pariskunnan, Heikin ja Kaisan, jotka olivat matkanneet toukokuulta lähtien Balkanilta tänne. Ilta sujui läymää lennättäessä. Nyt lähdetään kaupungille, jos saan jostakin motivaatiota kasaan.

22:00 Veski, Brasov

Jees. Tänään on ollut leppoisa päivä: tarkoitettu kaupunkikierros typistyi oluen litkimiseen katukahvilassa. Sen jälkeen palattiin kämpille ja tavattiin Heikki ja Kaisa, joiden kanssa lähdettiin vuorenhuipulle...Kirjoitellaanpa myöhemmin lisää, pitää pelata korttia.

25.7.2007 Keskiviikko 2:30 Kämppä, Brasov

Myrsky-yö Transylvaniassa: tuuli ulvoo ja hakkaa ikkunaa, valot välkkyvät. Onneksemme ikkunassa on tukeva ristikko, kovin iso vampyyri ei tuosta sisään mahdu. Posse nukkuu jo, ilta meni rennosti korttia läiskien, olutta siemaillen ja kadulle tuijotellen. Eilen nimittäin aamuyöllä, puoli tuntia nukkumaanmenomme jälkeen kotikadullamme oli kävellyt karhu. Lievästi kuumottavaa.

Käytiin aiemmin illalla vuorenhuipulla kaapelikärryllä, mikä oli vähän tyhjä arpa, kun pusikkoa ei juuri oltu raivattu (Heikin mukaan reissu kuitenkin kannatti, koska siellä pusikkoon sai ihan erilaisen perspektiivin). Sen jälkeen vedettiin safkat ja parit bisset kuvankauniissa keskustassa. Nyt unta kuulaan, aamulla Sinaiaan.

Niin joo, maailman paras keskustelunavaus kuuluu ”Kylläpä mun pillu hikoilee.”.

25.7.2007 Keskiviikko Kämppä, Brasov

Onpa ollut säädökäs päivä. Nukuttiin aamulla vähän liian pitkään, ja lähdettiin liikkeelle joskus kahdentoista maissa. Kohteena oli Sinaian linna. Reissu alkoi vallan perkeleen hienosti, kun ukottava taksikuski ylikellottavine mittareineen yritti repiä kiskurihintaa. Emme suostuneet maksamaan, jolloin taksikuski veti pultit ja sylkäisi Kaisan päälle. Neiti vastasi samalla mitalla räkäisemällä penkille, jolloin mulkku heitti kahvit meikäläisen päälle ja kaasutti pois. Vahingosta viisastuneina otimme bussin asemalle ja junailimme Sinaiaan. Linna oli suoraan Disneyn leffoista ja maisemat uskomattomia. Päästyämme museoalueelle lihava konttorimuija lätläisi lapun luukulle kirjaimellisesti nenämme edestä, ja linnan sisuskalut jäivät penkomatta. Ravintolassa mätön saanti kesti kauan ja tarjoilija oli ynsein koskaan (ei tipattu, mistä eukon naama kääntyi entistä enemmän norsunvitulle). Juostiin mahat täynnä asemalle, jossa juna oli tietenkin puoli tuntia myöhässä (puhumattakaan väärältä raiteelta lähtemisestä).

Tämä puolestaan aiheutti sen, että iltajunaan ehtimiseksi olisi pitänyt laittaa rumpu pärisemään perseeseen. Päätimme siis olla vielä yhden yön Brasovissa – ja mikäpä tässä, ei meillä ole kiire minnekään. Tiedossa on siis rento ilta leffoilla, kortinpeluulla ja hyvällä ruoalla, eli vittumaisuuksista huolimatta fiilis on ihan miellyttävä.

Periaatteessa viisi yötä Brasovissa on aika reippahasti, mutta eipä tässä hätää kun seura on hyvää, majoitus halpa ja ilmakin viilennyt. Ei pidä antaa Babylonin hengen livahtaa haitarista sisään rumpu kainalossaan – arkielämää ja järkiperäisiä ratkaisuja vastaan tämä ristiretki suunniteltiin.


Edellinen osa (osa 2)
Seuraava osa (osa 4)
Hyväksi havaitut ja sanasto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti